Knobs that turn, love that burns

Jos ryhtyisin valtaamaan alaa valokuvaajana, metsästäisin jokaisen it-tytön ja pojan, kuljettaisin heidät näennäisen sattumanvaraiseen, mutta tarkoin valikoituun miljööseen, käärisin heidät pitkiin mekkoihin, viittoihin, harsomaisiin kankaisiin, turkiksiin ja hopeisiin ketjuihin. Sitten lisäisin muutaman hatun ja ripauksen "I don't give a fuck" asennetta. Ehkä vielä savuke puolihuolimattomasti suupieleen roikkumaan. Se olisi komeaa se.
Onneksi ei tarvitse, Edouard Plongeon on tehnyt sen jo.







© Edouard Plongeon

If I started a career as a photographer, I would hunt down all the it-girls and guys, drop them in a seemingly random, yet carefully selected location, wrap them in long dresses, capes, sheer fabrics, fur coats and silver chains. Then I would add a few hats and a touch of "I don't give a fuck" attitude. Maybe an occasional cigarette placed half-heartedly between the lips. Now that would be something.
Luckily I don't have to do it, Edouard Plongeon already has.

Twisted fiction, sick addiction

Fraasi "kaunis poika" saa aivan uuden merkityksen puhuttaessa on Andrej Pejicistä. Tyttö? Vai poika? Kuka välittää, kun kyseessä on jotain noin kaunista.




© The Fashionisto

The phrase "beautiful boy" gets a brand new meaning with Andrej Pejic. A girl? Or a guy? Who cares when he is that beautiful.

And yes, simply overdosing from now on.

Birds flying high you know how I feel

Essi and Ruby went to Flow festival and all they got was this lousy photo of them wasted.


© Yvan

Here's to the nights that turned into mornings

5 vuotta loppumattomia partyjä
5 vuotta parhaita ystäviä
5 vuotta teknobiittejä
5 vuotta kauniita poikia
5 vuotta helppoa elämää
5 vuotta Berliiniä

Lainatakseni pahamaineista klubia, joka sulki ovensa useita vuosia sitten; this is the death of a part of your youth. Tai lainatakseni yhtä lailla pahamaineista klubia, joka avasi ovensa muutama viikko sitten; the party never dies

Kiitos Berliini. Syyskuusta lähtien postini saa lähettää Lontooseen. Seuraava pysäkki Helsinki.


© Essi

5 years of never-ending parties
5 years of best friends
5 years of techno beats
5 years of beautiful boys
5 years of easy living
5 years of Berlin

To quote an infamous club that closed its doors several years ago; this is the death of a part of your youth. Or to quote an equally infamous club that opened its doors a few weeks ago; the party never dies.

Thank you Berlin. I will become a citizen of London as of September. Next stop Helsinki.

♥: Essi

You know politics, I know party chicks

En ole ikinä oikein oppinut ymmärtämään festareiden tarkoitusperää. Pidän hotelleistä enemmän kuin teltoista, korkokengistä enemmän kuin kumisaappaista ja perhosista enemmän kuin hyttysistä. Kunnes löysin itseni Nation of Gondwanasta, josta tuli juuri jokavuotinen traditio. Tässä tapauksessa teltta ei kuitenkaan mahtunut mukaan. Eivätkä kumisaappaat. Hyttysiäkin näin vain kolme (laskin). Paljon tärkeämpää oli näyttää siltä, kuin olisi ollut hereillä viimeisen kuukauden, opettaa uusille ystävillemme kuinka vallata leiri ja ennen kaikkea rakastaa ystäviään. Hippi mikä hippi.









© Larppa

I've always had difficulties in understanding the true essence of festivals. I prefer a hotel over a tent, high heels over rain boots and butterflies over mosquitos. Until now. Nation of Gondwana festival just became an annual tradition. Although in our case it didn't include a tent. Or rain boots. And a very few mosquitos. Much more important was to look like you had been awake for the past month, teach our new friends how to take over a camp and to love your friends. I'm such a hippie.

♥: Essi